keskiviikko 24. helmikuuta 2021

Varsan vieroitus: Tyyntä myrskyn edellä?

 Tahvo tuo meidän pieni riiviömme täytti helmikuun alussa puoli vuotta. Olin päättänyt jo aiemmin, että helmikuussa koittaisi se päivä kun erotan tamman ja varsan. Tähän oli puhtaasti syynä varsan emän Alman kuihtuminen ja asenne varsaa kohtaan. 

Jo tammikuun alussa alkoi olla ilmassa merkkejä siitä, että Alma haluaa eroon varsasta. Tahvo sai kaviosta kun yritti mennä tissille ja heinätkin maistuivat omasta kasasta. Tamma alkoi pikku hiljaa myös näyttää paremmalta, sillä varsa kävi tissillä entistä harvemmin. 


Tahvo joulukun alussa. Kuvannut Roosa Tanhuanpää

Oikeastaan koko syksyn loimitin Almaa, sillä se näytti aivan järkyttävältä. Takapää oli kulmikas ja selkä näytti siltä kuin siitä olisi lihakset leikattu irti. Kävi sääliksi toista, mutta samalla myös häpesin sen ulkonäköä; mitä jos joku ohikulkija soittaisi eläisuojeluun? Alman historia kuitenkin toisti itseään ja turhan hyvänä emänä se imetti itsensä kuiviin. 

Viime lauantaina koitti se päivä, kun erotin kaksikon lopullisesti. Olimme harjoitelleet yksin oloa jo monia kertoja, koska Tahvo ei voinut sietää olla ilman emäänsä. Kävimme taluttelemassa Almaa usein niin, että varsa jäi talliin yksin. Onneksi näin, koska muuten tuo pieni tuholainen olisi turmellut itsensä.


Tahvo joulukuun alussa. Kuvannut Roosa Tanhuanpää

Lauantai-iltana kuitenkin hevoset ajautuivat uusiin karsinoihin ja voi sitä huudon määrää. Tahvo hyppi hetken kirjanmellisesti seinille, kunnes noin viidessä minuutissa se rauhoittui syömään. Sammutin tallista valot ja jäin odottelemaan varustehuoneeseen tunniksi. Tallissa vallitsi täysi hiljaisuus. Voiko varsan vieroitus olla näin helppoa?

Ensimmäinen ilta yksin omassa karsinassa. Hieman huolestunut Tahvo.

En ikinä ole hoitanut saati kouluttanut varsaa, joten olen aivan pihalla miten asiat kuuluisi hoitaa. Koska aamulla tallissa taas meteli yltyi, mietin uskallanko tarhata nämä kaksi erillään. Päätin yrittää ja hyvä niin. Tahvo pääsi ulos tutun Pontus-ponin kanssa ja Alma taas suomenhevoseni Hemmon kanssa. Hemmo oli aivan haltioissaan kun sai tyttöystävänsä takaisin, mutta Almaa selvästi huoletti. Tamma ja varsa hirnuivat kilpaa jälleen viisi minuuttia, kunnes rauhoittuivat syömään tarhakavereidensa kanssa.

Sunnuntai kului kovin rauhallisesti, välillä Alma hirnui varsalle, mutta yhtäkkiä Tahvo lakkasi vastaamasta sille. Aivan kuin viisas varsa olisi tajunnut, että kaikki on ihan hyvin eikä auttaisi huudella perään. Illalla tallissa oli jälleen kuoro hirnuvia hevosia, mutta rauhoittuivat entistä nopeammin syömään.

Maanataiaamu oli jälleen äänekäs, mutta ulos päästessään tamma ja varsa hirnahtivat kerran. Sisään tullessa Alma oli äänekäs, mutta varsa oli täysin tyyni ja keskittyi syömään.

Tahvo nauttii omasta sapuskastaan, kun Alma ei ole ahmimassa sitä.

Tiistaiaamuna meteliä ei juuri enää ollut ja ilta oli huolestuttavan rauhallinen. Tuntui kuin kaikki muut hevoset olisivat hengittäneet syvään rauhan vallitessa.

Tänä aamuna, eli keskiviikkona tallista kuului ainostaan tervehdys hirnahdukset, eikä ulkonakaan kuulunut enää meteliä. Voiko varsan vierotus oikeasti olla näin helppoa, vai onko tämä tyyntä myrskyn edellä?

Tahvo ja sen tarhakaveri Pontus. Kuvannut Suvi Sirkiä

Tahvo on alusta saakka ollut oikea riiviö. Ensimmäiset 4kk elämästään se karkasi aidoista lähes päivittäin. Olisin siis aivan varma, ettei se tule pysymään Pontuksen kanssa samassa aitauksessa kovin kauaa. Olin kuitenkin väärässä ja onneksi olin. Meillä ei ole ollut varsan kanssa pienintäkään ongelmaa. Se kävelee talutettaessa todella rauhallisesti ja antaa hoitaa itseään aivan normaalisti. Kentiäs tapaturma-alttiudesta on ollut hyötyä, kun milloin mitäkin haavaa on pitänyt hoitaa päivittäin. 

Jos kehitys varsan kanssa jatkuu näin, tulee tästä unelmien hevonen aivan kenelle tahansa, mutta koko sydämestäni toivon, ettei minun tarvitse myydä sitä ikinä pois vaan saan siitä täysin oman ystävän sen loppu elämäksi.

Iso poika syömässä omalta renkaalta.

Kokemukseni varsoista on varsin rajoittuneet, mutta hyvin tuntuu menevän. Onko sinulla antaa mulle vinkkejä tulevaisuuteen?


maanantai 8. helmikuuta 2021

Mitä vuosi 2021 tuo tullessaan?

 Jätin tarkoituksella tammikuun menot pois. Tuntui jotenkin pakkopullalta julkaista joka kuukausi postaus, jonka kuitenkin unohdin aina välillä. Tunsin huonoa omatuntoa siitä, että jokin kuitti oli kadonnut, eikä summa enää täsmännytkään. Tästä syystä päätin nyt jättää menot pois blogista ja keskittyä kaikkeen mukavaan.

Kuten ehkä jo huomaatkin, blogilla on jälleen uusi osoite. Tällä kertaa pysyvä ja yhtenäinen myös instagramin kautta. Jatkan tällä linjalla samalla kun yritän nauttia elämästä.

Voisin muistella viime vuotta, mutta rehellisesti sanottuna en muista siitä paljoa. Puolet vuodesta oli niin kiireistä aikaa, etten ehtinyt pysähtyä. Vanhan talon myyntikuntoon saaminen, uuden osto ja sen mukana tulleet työlistat ja älytön määrä työtä. Ei tällaista arkea kovin moni jaksaisi. Me kuitenkin jaksoimme ja nyt olemme entistäkin vahvempi perhe. Perhe jonka kanssa haluan viettää aikaa enemmän.

Meidän varsa, Tahvo on jo näin iso!

Perustin viime vuonna mieheni kanssa yhteisen yrityksen; Kuusiston talli Oy:n. Aion panostaa tähän niin täysillä, että voisin jonain päivänä nostaa itselleni palkkaa. Siirrän kaikki muut tekeväni työt tänne alle, jolloin mahdollisuus elää yrittäjänä on lähempänä kuin koskaan. 

Olen aina sanonut itselleni, etten tee hevosalasta itselleni työtä, nyt se kuitenkin tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta ja käytän tilaisuuden hyödykseni. Meillä on tallissa 9 hevosta, joista neljästä on tuloa, toivottavasti pian saamme yhden lisää. Tarkoitus olisi opiskella alaa ja oppia vielä paremmaksi. Se mitä opiskelen, on vielä hieman auki.

Tänä vuonna pääsen aloittamaan Hemmon kanssa valmennukset. Ilmoittauduin mukaan ryhmään, joka kokoontuu yhdessä maneesilla kerran viikossa kymmenen viikon ajan. Tämä tuo varmasti lisäboostia ratsastukseen. Olen muutenkin kysellyt meille kotiin valmentajaa ja kevään korvilla saadaan kotiinkin valmennusta. Ihanaa! Tai no jos mietin itseäni ja onnettoman huonoa kuntoani, tulen varmasti kuolemaan. 

Kuntosalitreenit jatkuvat ajan ja terveyden puitteissa, jolloin saan kehitettyä omaa lihaksistoani kohti parempaa ratsastusta. Painoa on saatava pois kymmenisen kiloa, jolloin voin sanoa olevani tyytyväinen itseeni. Käyn edelleen ravintoterapeutin luona, mutta säännöllisesti syöminen tuo todella paljon vaikeuksia. Olen oppinut syömään aamupalan, mutta loppu päivä meneekin miten sattuu. Tästä syystä syön iltaisin aivan järkyttäviä määriä. 

Tänä vuonna on siis luvassa juttua aivan kaikesta. En edes tiedä lukeeko tätä blogia kukaan, mutta itselleni tämä on tärkeä kaikella tapaa!

torstai 31. joulukuuta 2020

Vuoden 2020 rahamenot!

 Tässä meinaa väkisin tulla pahamieli. Nyt pitää kuiten muistaa, että ostin kaksikin hevosta, hevoskopin ja muutimme. Muuton mukana seurasi paljon rahamenoja uusien tarhojen ja muiden suhteen!




Tallitarvikkeet veivät vuoden menoista noin puolet. Uusi traileri ja sen kulut veivät osansa ja loput kuluivatkin koko vuoden kuivikkeisiin ja uuden tallin järjestelyihin. Tarhoja tuli rakennettua useampi.

Alma vei minulta 1 751,16 e. Mukana oli paljon ylimääräisiä kuluja, sillä tiineyden selvittyä ruokaa kului enemmän ja eläinlääkärikäyntejä oli useampi.

Riina taas kulutti kukkaroani suhteellisen vähän, vai 477,06e. Poni oli koko vuoden ilman kenkiä, joten kulut pysyivät varsin maltillisina.

Pontus söi meillä ollessaa Riinan ruokaa, joten kulut eivät aivan täsmää. Rahaa kuitenkin meni myös vähän, vain 203,34e

Hemmo muutti meille kesällä ja hupsista rahaa menikin aika paljon. 1835,73e kului, mutta onneksi satula sentään periytyi Irmalta.

Tahvo syntyi elokuussa, eikä onnistunut kamalan paljon kuluttamaan, vaivaiset 91,65.

Irma ehti olla tämän vuoden aikana kanssamme vian pienen hetken, kunnes se lopetettiin helmikuun lopulla. Uusi satula kirpaisi, mutta onneksi sille löytyi vielä käyttöä. Rahaa Irmaan kului 2291,54e

Eniten hirvittää, ettei mukana ole edes, sähkö- ja vesilaskuja, eikä heinää. Mutta uskokaa tai älkää, tämä kaikki on tämän arvoista.

Huomautuksena vielä todettakoon, etten ole näin rikas, trailerista on velkaa samoin kuin myös aidoista. Makselen näitä pois, niin sitten ne ovatkin omia. Huhhhuh, tästäkin vuodesta selvittiin!


Onnellista ja parempaa uutta vuotta!




Joulukuun menot


Joulukuu menikin taas hieman överiksi. Tallitarvikkeina ei tarvittu kuin säkki olkipellettiä. Alma sai jälleen ruokasäkin ja eläinlääkäri hoisi hampaat ja rokotti tamman. Riinalla oli pelkkä raspaus. Pontus muutti meille takaisin ja sai uuden riimun.

Hemmo sai neljä uutta satulahuopaa ja satulantoppauksen. Chialta tilailin monenmoista yrittiä helpottamaan ihoa ja sitten ostin myös ruokasäkin. Eläinlääkäriltä tuli vasta lasku syksyn hiekkakuvista ja jalan ultrasta. Joulukuun alussa myös Hemmon hampaat raspattiin. Rahaa kului paljon, mutta onneksi näin ei ole joka kuukausi.

Marraskuun menot!


 Marraskuu sujui edellisen kuukauden tapaan melko kivuttomasti. Talliin meni jälleen säkki olkipellettiä sekä jouduin ostamaan myös varaportinkahvoja. Almalle ostin rypsikronoa säkin ja hemmolle biotiina. Hemmo sai myös tallitoppiksen ja Tahvo ensimmäisen ulkoloimensa.

Taulukosta unohtui kokonaan hevosten kengitykset; Alma 40e, Riina 40e, Tahvo 40e ja Hemmo 80e.
Eli kokonaiskulut tässä kuussa olivat 442,86


Taas jälleen kerran mukava kuukausi. Näitä lisää!

Lokakuun menot!

 


Kerrankin meillä oli "edullinen" kuukausi. Tallitarvikkeina oli lähinnä vain karabiinihakoja vesiämpäreihin, olkipelletti säkki. Alma sai lapakuoppiin geeli sekä rehusäkin. Hemmo sai myös rehusäkin. Vaihdoin ruokinnan Equifirstin mysliin, joka on oikeasti todella halpaa. Tällaisia kuukausia lisää.

keskiviikko 14. lokakuuta 2020

Syyskuun menot!

 

Tässä kuussa rahaa kului paljon, myös ylimääräistä. Tallitarvikkeessa on mukana varmaan 450 eurolla kuivikkeita. Koska monikäyttöturve oli loppunut, jouduin ostamaan turvetta paalissa. Tästä syntyi niin paljon haaskoa, että ei auttanut muu kuin niellä tappionsa ja vaihtaa takaisin olkipellettiin. Huomattavasti kustannustehokkaampaa. Lisäksi kävin Hööksillä ostamassa estetolppiin kannattimia ja kiskoja sekä 4 kpl estepalikoita

Lisäksi tallitarvikkeissa on mukana yksi heinälaatikko, portinkahvoja, Oven vetimiä, kahvoja, heinäverkkoja yms. 

Varusteina sorruin ostamaan paljon alennuksesta tavaraa. Alma sai uudet ohjat ja ensivuodeksi uuden ötökkäloimen, taisin ostaa sille yhden sadeloimenkin. Riina sai uuden riimun, otsapannan ja uuden sadeloimen. Hemmo taas sai kaksikin uutta loimea, botin tallisuojat, omat harjat, ihottumarasvaa ja satulan alle padin. Tahvon tarvikkeet taas koostuivat uudesta riimusta, kun varsariimu kävi pieneksi.

Rehuiksi kaikille kului e-vitamiini. Almalle Rypsi krona ja energiaöljyä. Hemmolle sinkki&kupari kuuri, mahalle hiivaa ja Pavon säkki. Alman ruokinta meni uusiksi, sillä se pitää saada lihoamaan, tai ei nyt varsinaisesti lihoamaan, vaan tippuneet lihakset pitää saada takaisin.

Kengityksiin meni taas aimo summa rahaa, Riina vuoltiin ja muut kengitettiin ympäri. Alma jäi kengittämättä, mutta se on jo valmiiksi maksettu. 

Eläinlääkärilaskut koostuivat Alman varsomisesta ja sen jälkeisestä ähkytarkista. Päivystävä vieraili luonamme kahdesti ja yllätyin positiivisesti laskun summasta. Samalla kun hemmon jalka käytiin tarkistamassa elokuussa rokotettiin ponit. Eläinlääkäri vieraili muuten jälleen luonamme, joten laskut eivät ainakaan pääse häviämään..

Huh mikä summa rahaa hevosiin on jälleen mennyt. Voin kuitenkin myöntää, että mukana on paljon kaikkea turhaa, mutta nyt ainakin hevosillani on tarvittavat loimet ym tarpeelliset talvea ajatellen. 

Talli alkoi myös tuottamaan tuloa viimekuussa, mutta koska yritystoiminta on varsin tappiollista vielä monta kuukautta/vuotta, en sotke niitä tuloja tähän. Esimerkiksi yhden tarhan kuoletus kestää oikein hyvän tovin!

Varsan vieroitus: Tyyntä myrskyn edellä?

 Tahvo tuo meidän pieni riiviömme täytti helmikuun alussa puoli vuotta. Olin päättänyt jo aiemmin, että helmikuussa koittaisi se päivä kun e...