Keskiviikkona en taaskaan ylläripylläri päässytkään ratsastamaan, kun kentällä oli paljon lunta, niin tyytysin kolaamaan ja pitämään lasten tunnit.
Torstaina piipahdin tallilla pitämässä yhden tunnin ja moikkaamassa leiriläisiä. Perjantainakin kävin pikapuoliin. Lauantaina en ollut ollenkaan, sunnuntaina taas olin..
Eilen sunnuntaina mun piti mennä tunnille, mutten mennyt koska ajattelin että Mamma sai jo ihan tarpeeksi liikuntaa sen ollessa ennen minua jo yhdellä tunnilla. Tamma oli paikkaamassa yhtä suomenhevosta, jolla oli kenkä pudonnut. Sitä suokkia kyllä olisi voinut käyttää mutta ei niin ei. Mamma on muutenkin ollut totaalisen kyllästynyt kentällä olemiseen, joten olen itsekin vain maastoillut sillä..
Huomenna olisi tarkoitus mennä kentälle pitkästä aikaa.. Saa nähdä kuinka käy..
Millainen minusta on tullut?
Hevosmaailma elää murroksen aikaa ja tuntuu pelottavalta hypätä johonkin uuteen, mutta kuitenkin tuttuun. En oikein vielä tiedä millainen tu...
-
Jo toinen kuukausi taputeltu tältä vuodelta ja kuukauden kulut on lyöty yhteen. Rahaa paloi tänäkin kuukautena paljon, ylimääräisten hankint... -
Ilokseni voin ilmoittaa, että Roni sai taas uuden satulan. Hubertuksen ruskea koulupenkki on nyt hummasen satulatelineessä, joten se aikaise... -
Pala on kurkussa, mutta samalla ahdistaa. En enää erota närästääkö minua vai onko tämä kuristava tunne ahdistusta joka ei jätä minua rauhaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti