lauantai 6. heinäkuuta 2013

Niin upeaa, etten kelannu mihin rupean..

Tänään pääsin taas heppailemaan. Oli kyllä niin kivaa ja ratsastaessa oli tosi hyvä fiilis. En vaivautunut edes yrittämään tehdä mitään erikoista, vaan keskityin liikeeseen. Vauhtia riitti ja ratsastus oli ihanaa. En voi käsittää miten ratsastus vain voi olla niin ihanaa. Pesto on aivan paras.












Ratsastaja on aivan loppu


Huomenna olisi tarkoitus mennä pitkästä aikaa kisoihin kuvaamaan. Koulukisat Halikossa. Kiitos Nam.
klo

2 kommenttia:

  1. Veera7. heinäkuuta 2013 klo 0.09

    Teistähän on tullu hienoja! Odotan innolla et nään teidät viel joskus kisoissa, jos sulle sellanen mahdollisuus tarjoutuu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna7. heinäkuuta 2013 klo 20.55

      Kiitti.. Alkaa sujumaan pikkuhiljaa.. Kyllä mää luulen, et joskus joihinkin kisoihin tungemme itsemme ;)

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

Ikävät uutiset vievät romahtamispisteeseen.

 Pala on kurkussa, mutta samalla ahdistaa. En enää erota närästääkö minua vai onko tämä kuristava tunne ahdistusta joka ei jätä minua rauhaa...