Tässä sitä ollaan, ilman omaa hevosta. Vikke on myyty, mutta jäi asumaan samaan talliin. Nyt tallilla käyminen ei tunnu mitenkään luentevalta, eikä yhtä kivalta. Meillä ei ruunan kanssa synkannut, niin että yhteistyömme olisi voinut jatkua.
Ostin kymppikortin tunneille, mutten tiedä haluanko enää ratsastaa. Tallilla ei tunnu olevan yhtään sellaista hevosta jolla haluaisin ratsastaa. Osa syynä taitaa kuitenkin olla se, etten pääse enää kisoihin. Miksi treenata kun ei ole tavoitteita? Tuntuu ihan turhalta koko homma.
Hain opiskelemaan hevoshierojaksi, mikäli pääsen opiskelemaan en voi uutta hevosta hankkia. Mikäli en pääse, voi olla että hankin jonkun hevosen. Kirjoittelu nyt ainakin vähentyy, kun käyn vain kerran viikossa tunnilla.
Voitin muuten liput sunnuntain istuntaklinikalle. Odotan reissua innolla ja otan varmasti kameran matkaan. Ensi viikon päästä mulla on itselläkin pilates ja la ja su olisi koulukisat kuvattavana, saa nyt nähdä repeänkö joka paikkaan.
Millainen minusta on tullut?
Hevosmaailma elää murroksen aikaa ja tuntuu pelottavalta hypätä johonkin uuteen, mutta kuitenkin tuttuun. En oikein vielä tiedä millainen tu...
-
Jo toinen kuukausi taputeltu tältä vuodelta ja kuukauden kulut on lyöty yhteen. Rahaa paloi tänäkin kuukautena paljon, ylimääräisten hankint... -
Ilokseni voin ilmoittaa, että Roni sai taas uuden satulan. Hubertuksen ruskea koulupenkki on nyt hummasen satulatelineessä, joten se aikaise... -
Taivas, että tekis mieli hevosen selkään.. Torstai meni ihan plörinäksi kun oltiin vaan maastossa. Olis niin tehny mieli vääntää kentällä, m...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti