Hitsi kun hinguttaisi jo hevosen selkään. Tiistaina voi olla, että pääsen Maijan luokse jollakin hevosella ratsastamaan. Kohta on taas jo kulunut kaksi viikkoa, kun en ole hevosen selkään päässyt. Kävin tänään Maijalla moikkaamassa heppoja pojan kanssa. Koirakin oli mukana ja viivyimmekin tovin. Tallille palasi yksi vanha tuttu hevonen.
Tallilla oli jotenkin surullinen ilmapiiri, kun eräs tallin yksäreistä jouduttiin parin viikon sairastelun takia lopettamaan. Klinikalla epäiltiin ummetusta, mutta varmaksi tiedetään vasta ruumiinavauksessa. Jotenkin aina surullista kun hevonen joudutaan lopettamaan. Jokaisella se on joskus edessä ja parempi se on päästä laukkailemaan taivaslaitumille kuin kärsiä täällä maanpäällä ihmisen itsekkyyden takia.
Nyt on töissäkin oltu ja matala lasku meni jo. Nyt onkin töitä viisi päivää viikossa ja se tietää tilin saldon kohotusta. Jotenkin olen innoissani kun pitkästä aikaa pääsee oikeasti tekemään jotain hyödyllistä. Olen sellainen ihminen, että viihdyn töissä. Pidän siitä kun saa painaa töitä ja jättää omat ajatukset muualle. Nytkin odotan jo kuin kuuta nousevaa huomista työpäivää. Jotenkin on vain niin ulkopuolinen olo töissä, kun en ole siellä pitkään aikaan ollut, enkä tosiaankaan tiedä mitä siellä voisin oma-aloitteisesti tehdä. Kai se tästä kun pääsee taas jyvälle.
Äsken kävin tylsyyksissäni räpsimässä pihalta kuvia:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti