torstai 15. elokuuta 2013

ratsastus on parasta terapiaa

Ensimmäinen postaus tabletilla, eikä tästä tule mitään. Mutta juu, asiaan: Olin iltapäivällä tallilla ja kerrankin sääkin suosi. Harjailin Pestoa kerrankin paremmin ja kauemmin ja hevonen tuntui nauttivan.
Menimme alkuun kentällä; ympyröitä, väistöjä ja siirtymisiä. Yritin harjoitella lauantain rataa siinnä kentällä, mutta se kun on niin iso, ettei siitä mitään tullut. Tässä tekstiä vaiheessa hermoni ovat aivan loppu. Tämä typerä valkoinen vempain ei suostu lataamaan kuvia..

Tästä sitten siirryimme maneesiin harjoittelemaan. Vieläkin tilaa oli aivan liian paljon, mutta onneksi edes hiukan vähemmän. Jutta huuteli ensimmäisen radan ja toista kertaa ratsastaessani muistinkin sen jo. Pesto tuntui hyvältä ja asetimmekin yhteiseksi tavoitteeksi 55%. Tämä pitäisi tulla, jos en munaa ihan täysin.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ikävät uutiset vievät romahtamispisteeseen.

 Pala on kurkussa, mutta samalla ahdistaa. En enää erota närästääkö minua vai onko tämä kuristava tunne ahdistusta joka ei jätä minua rauhaa...